Tämä olkoon kaiken alku. Ensimmäinen askel kohti tavoitettani- sutjakampaa, vaivattomampaa ja miellyttävämpää -vähemmän noloa- arkea- ja siinä yhtenä tärkeänä osana vatsan pienentäminen.

Minua luullaan säännöllisesti raskaana olevaksi. Pahinta ehkä on, että minua ei läheskään aina edes uskota, kun vastaan, ei, en ole raskaana. Vaikka asiaa yrittäisi laittaa leikiksi, näyttää siltä, ettei sanominen satuta- satuttaa se silti :/ Koko aikuisikäni olen kantanut jonkinlaista "reppua" mukanani, nyt toisen lapsen syntymän jälkeen repusta on tullut pikemminkin rinkka :( En löydä sopivia vaatteita, en halua mennä uimahalliin tai jumppaan, en edes juhliin ja tilaisuuksiin. Iho on täysin venynyt, ei enää palautettavissa pelkällä liikunnalla tai dieetillä. Hyppiessä se hyllyy ja sattuu, kesäkuumalla ihopoimut hiostavat ja kutiavat. Selkää särkee, koska paino on jakautunut epäluonnollisesti.Taipumukseni toiminnalliseen turpoiluun pahentaa asiaa ja tuolloin näytän reippaasti odottavalta äidiltä. Lapsilukumme on täysi, mieheni on steriloitu.

Tähän saakka olen laittanut asian pois mielestäni, koska tiedän näin suuren leikkauksen olevan riskialtis, erittäin kivulias ja pitkää sairauslomaa vaativa. Nyt olen kuitenkin jo niin väsynyt kärsimään tilanteesta, että olen valmis jo ajattelemaan tätä vaihtoehtoa. Mikäli tietyt tiukat kriteerit eivät toteudu, tämän kaltainen toimenpide ei kuulu julkisen sairaalan hoitoon. Tässä tapauksessa mukaan astuu taloudellisetkin seikat, jos joutuu yksityiseen puoleen kääntymään.

Ensimmäinen konkreettinen tekoni on, että soitan ajan yksityiselle plastiikkakirurgille. Haluan arviota sitä, mitä vatsalleni voi tehdä ja millaista laihdutusta se ennen sitä vaatii. Nykyinen BMI 29. Laihdutuskeinohan tämä ei siis ole, vaan lähinnä sen jälkeen, tavoitepainossa ollessa, oleva suuri, vaativa korjaus.

Pitkä, kivulias, ehkä tuskainenkin tie läpikäytävänä. Mutta toivon sen olevan sen arvoista.

Tämä on minun napapiirini. Blogini siitä, kuinka osa elämästäni pyörii napani ympärillä. TERVETULOA :)