Ei, en ole ajautumassa abdominoplastiaan kevyin perustein ja itseasiassa koko pään sisäinen projekti asiaan on vielä aluillaan... Ajankohdallisesti tuo toimenpide ei ole toteutumassa aivan pian, ehkä ensi vuoden puolella kumminkin? Leikkaukseen liittyi seikkoja mitä jännitän erityisesti. Minua on operoitu (terveydellisistä syistä) muutoin, joten tiedän vähän jo entuudestaan elimistöni reagoinnista toimenpiteisiin, anestesia-aineisiin, toipumiseen...

Ongelmiani aiemmissa toimenpiteiden jälkeisissä toipumisissa on ollut pahoinvointi (tätä on tosin helppo lääkitä sairaalassa ja jo ennaltaehkäistä, kunhan asia on tiedossa anestesialääkärillä). Lisäksi olen kärsinyt hankalasta virtsaamisvaikeudesta anestesian jälkeen siinä määrin, että minua on jouduttu katetroimaan muutamaan otteeseen leikkauspäivänä ja vielä 1- leikkauksen jälkeisenä päivänä- tämä on ollut hieman mälsää, mutta onneksi ohimenevää. Nämä seikat ovat kuitenkin suhteellisen pieniä ja hoidettavissa olevia, joten niitä en suoranaisesti jännitä- kunhan ne otetaan vain huomioon.

Mutta se mitä oikeasti jännitän; Edellisessä minulle tehdyssä leikkauksessa menetin verta melko paljon ja hemoglobiinini laski 78:aan, tämä aiheutti sen, että pyörryin sairaalassa kerran. Tämä tapahtui wc:ssä, missä hoitaja oli onneksi mukana. Olin tajuttomana hetken ja minut nostettiin vuoteeseen siitä wc-istuimelta housut kintuissa. Tätä en tosin itse muista/tiedän, vaan tämä minulle kerrottiiin. Tämän jälkeen vielä kauan istumaan nousu ja erityisesti kävely oli jännittävää, koska pää tuntui koko ajan siltä, että pyörtyminen on taas lähellä. Tätä voisin ennaltaehkäistä kiinnittämällä huomiota hemoglobiini-arvon parantamiseen jo ennen toimenpidettä. Tuo hemoglobiinin alhaisuus aiheutti todennäköisesti sen, että toipuminen aiemmasta leikkauksesta oli hidasta ja vaivalloista, kun olo niin huomattavan hutera. Abdominoplastiassa myös menetetyn veren määrä on varmasti helposti runsas, joten tämä ei pelkoni ei liene aivan aiheeton.

Komplikaationa sain lisäksi ison hematooman, jota jouduttiin punktoimaan kerran, koska verimäärä oli kohtuullisen suuri. Tilanne kuitenkin asettui pian. Leikkausalue oli kyllä varsin hurjan näköinen pitkään. Tämän kaltainen ilmiö saattaisi tapahtua myös vatsan muovausleikkauksen yhteydessä.

Abdominoplastiassa operoidaan kroppaa niin laajalta alueelta, että kivun määrä tulee olemaan melkoinen leikkauksen jälkeen. Sairaalassa ollessa sitä on helppo hoitaa, ja sitä en niinkään "pelkää"- vaan lähinnä sitä kipua, minkä rajoissa on kotona toipuessa liikuttava, asentoa vaihdettava jne. Nukkuminen tulee olemaan vaikeaa. Siihen auttaa kuitenkin aika, päivien, viikkojen, kuukausien (!) päästä se helpottaa. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan.

Olen myös miettinyt ihmisten suhtautumista tämänkaltaiseen leikkaukseen... Eniten merkitystä on tietenkin läheisten mielipiteillä. Koska leikkaukseen valmistautumisessa tarvitsee jo henkistä tukea ja sitten toimenpiteen jälkeen ihan fyysistäkin apua- niin läheisten ehdoton tuki ja hyväksyntä on tärkeää. Mieheni kanssa olen asiasta jutellut paljonkin ja hän tukee minua. Hän on elänyt vierelläni riittävän kauan nähdäkseen millaista haittaa ja kärsimystä reppu-rinkkani minulle on aiheuttanut/aiheuttaa.

Olen myös miettinyt käytännön toteutusta. Miten pitkä sairausloma... Miten kustannusten kattaminen, ellei pääse julkisen puolen hoitoon (todennäköisesti ei pääse!)... Mitä se merkitsee työni kannalta..

Jostain alitajunnasta työntyy alkukaltainen kuoleman pelko... Entäs jos kuolee leikkaukseen tai leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin? Minulla on kuitenkin perhe ja kaksi lasta...Tämä on tietenkin järjellä ajateltuna äärimmäisen epätodennäköinen vaihtoehto, mutta toki mahdollinen. Tiedän, että tuon pelon eteen joutuu suuri osa ihmisistä, jotka joutuvat anestesiaa vaativiin toimenpiteisiin. Se pelko lienee sisäänrakennettu meihin ihmisiin, joten en liene ainoa.

Monia muitakin huomiota vaativia seikkoja tähän varmasti liittyy, nämä kuitenkin pyörivät tässä vaiheessa mielessäni. Projekti mielessä jatkuu...