Oletan, että tänne blogiin ei eksy kovin kuvamateriaali-herkkiä- ihmisiä ja uskallan siksi tämän kuvan tänne laittaa. Kyse on kuitenkin ihan oikeasta, todellisesta ongelmastani, jonka tämä kuva vahvistaa. En missään nimessä kannata kirurgisia toimenpiteitä turhamaisuuden tai liiallisen itsekriittisyyden vuoksi. Minun tapauksessa ongelma on aivan fyysinen, joskin aiheuttaa runsasti myös psyykkistäkin hankaluutta toki.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :/ Älkää säikähtäkö mustelmaa jalassa- pikku kolhaisu töissä, olen varsin mustelmaherkkä... Ihotyyppini on myös huonosti palautuva, herkästi venyttyvä, raskausarpiakin kahdesta raskaudesta/synnytyksestä on runsaasti muistona. Valokuva on otettu peilin kautta, joten tuo vanha leikkausarpi, mikä näkyy, on umpilisäkkeen jäljiltä.

Tämän kanssa on eletty ja itketty:

Tuo reppu/rinkka tulee toki muuttamaan muotoaan laihdutuksen edetessä, ihopoimut tulevat suurentumaan.