Päädyin tässä pohtimaan motiivejani tälle blogille (samalla saan tuon itseänikin suuresti järkyttävän vatsakuvan hilattua hieman alemmaksi näytöllä...).

Ensinnäkin, pidän kirjoittamisesta. Pidän sanoista, lauseista, ajatuksista luettuna. Ajattelen, työstän tunteitani ja suunnitelmiani kirjoittamalla- ne näyttävät paperilla tai näytöllä selkeämmiltä. Tämä vatsanmuokkaus-leikkaus on asia on niin suuri, että se vaatii runsaasti valmistautumista, aikaa ja paneutumista, joten tässä suhteessa oli aika luontevaakin perustaa päiväkirjamainen blogi aiheesta. Anonyymina tottakai, onhan kyse melkoisen intiimista asiasta- omasta NAPApiiristä.

Tämä on anonyymi, mutta avoin blogi. Tiedostan myös tämän vaarat, saatan saada aika tyrmääviä, satuttaviakin, kommentteja. Mikäli se alkaa tuntumaan liian pahalta, katson sitten miten etenen. Mutta toistaiseksi blogini on avoin ja löytyy blogilistankin kautta.

Yksi motiiveistani oli blogin perustamiselle oli myös se, että kokemuksia vastaavasti prosessista on aika niukalti saatavilla. Haluan siksi tarjota sitä oman kokemukseni verran. Ehkäpä saan tässä sivussa myös lisää motivaatiota, tietoa ja oppia toisten kokemuksista, sillä en usko olevani täysin ainutlaatuinen. Se tulee tarpeeseen, koska tiedän tämän prosessin olevan kivinen ja kipeä.

 

Jos jäät odottamaan sitä täydellistä hetkeä,
jolloin kaikki on vaaratonta ja varmaa, saat ehkä
odottaa turhaan. Vuoret jäävät kiipeämättä ja
kilpailut voittamatta tai kestävä onni saavuttamatta.

-Maurice Chevalier